{"id":485,"date":"2025-11-30T18:32:44","date_gmt":"2025-11-30T16:32:44","guid":{"rendered":"https:\/\/www.sukusairanen.fi\/?p=485"},"modified":"2025-12-01T08:50:38","modified_gmt":"2025-12-01T06:50:38","slug":"evi-sairanen-100-vuotta-olen-aina-liikkeessa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/?p=485","title":{"rendered":"Evi Sairanen, 100 vuotta: ”Olen ollut aina liikkeell\u00e4”"},"content":{"rendered":"\n

Evi Sairanen, 100, pakkaa Kausalassa jumppavaatteitaan ja
hurauttaa taksilla salille. Jalkapr\u00e4ssi on h\u00e4nen suosikkilaitteensa.<\/strong><\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Kuntosalilla syyskuussa 2025.
KUVA TUIJA TUOMAINEN<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Teksti: Sakari Sarkimaa<\/p>\n\n\n\n

Evi Sairanen<\/strong>, o.s. Kauppila<\/strong>, tiet\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n ik\u00e4ns\u00e4 salaisuuden.
\u201dOlen aina ollut liikkeess\u00e4 lapsesta l\u00e4htien. Ja my\u00f6hemmin ymp\u00e4ri Eurooppaa\u201d, sanoo 40 vuotta sitten el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4nyt pankin kamreeri. \u201dVirallisesti Eevi. Mutta se tuntuu vieraalta. Evi olen aina ollut.”<\/p>\n\n\n\n

Kaksinkertainen leski asettuu tottuneesti jalkapr\u00e4ssiin ja alkaa jumpata. Aiemmin h\u00e4n k\u00e4vi my\u00f6s uimassa miesyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa, vaikka oikea k\u00e4si on ollut poissa pelist\u00e4 jo pian 50 vuotta. Uima-allas oli voimisteluallas, mutta kunta lopetti sen toiminnan.<\/p>\n\n\n\n

Kauppilan lapsuuden perheeseen Miehikk\u00e4l\u00e4n Saivikkalassa syntyi kahdeksan lasta kahden vuoden v\u00e4lein. Evi Sairanen on heist\u00e4 vanhin ja kuopus 15 vuotta nuorempi sisko. Iitiss\u00e4 kes\u00e4isin asuva 85-vuotias pikkusisko Reetta Pitk\u00e4nen<\/strong> on ainoa elossa oleva Sairasen sisarus.<\/p>\n\n\n\n

Kotikunta Miehikk\u00e4l\u00e4 oli liikunnallinen pit\u00e4j\u00e4. Urheiluseura Miehikk\u00e4l\u00e4n Vilkas perustettiin jo 1921. Kotikyl\u00e4ss\u00e4 toimi Saivikkalan Kiisto -urheiluseura. Kauppilan perhe osallistui urheiluseuran tapahtumiin ja Kiiston tanssilavan toiminnan tukemiseen jo ennen sotia, Sairanen kertoo.<\/p>\n\n\n\n

Sotien rajut seuraukset<\/strong>
Talvisota vy\u00f6ryi l\u00e4helle ja siirsi Neuvostoliiton rajan vain 10 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Aiemmin rajalle oli noin 100 kilometri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Perhe oli evakuointivalmiudessa ja is\u00e4 rintamalla. \u00c4iti k\u00e4ski lasten nukkua lattialla vaatteet p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja monot jaloissa. H\u00e4n ompeli lapsille lakanoista suojavaatteet, joita piti aina pit\u00e4\u00e4 ulkona p\u00e4\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Juuri kun piti l\u00e4hte\u00e4 evakkoon, tulikin rauha \u2013 ja tragedia. Is\u00e4 kaatui \u00c4yr\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Vuoksen j\u00e4\u00e4lle nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen talvisodan p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4 1940. Sit\u00e4 ennen kaatui set\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kauppilan perheess\u00e4 oli sin\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 kolmet hautajaiset. My\u00f6s samassa taloudessa asunut iso\u00e4iti kuoli. Sukulaiset ja naapurit auttoivat karjan ja talon pidossa. Esikoinen oli 15-vuotias. Kuopus syntyi syksyll\u00e4 1940, puoli vuotta is\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4iti kuoli 1975 Haminassa 69-vuotiaana, jolloin Evi Sairanen oli 50-vuotias. \u201dLyhyeksi j\u00e4i \u00e4idin el\u00e4m\u00e4. H\u00e4n hoiti sotalesken\u00e4 lapset ja maataloa. Kova el\u00e4m\u00e4 kulutti.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Aviomiehell\u00e4 todettiin noihin aikoihin Parkinsonin tauti. Evi Sairanen itse sairastui rintasy\u00f6p\u00e4\u00e4n kolme vuotta \u00e4idin kuoleman j\u00e4lkeen. Nuori kirurgi p\u00e4\u00e4tti tehd\u00e4 radikaalin leikkauksen, jossa poistettiin kudoksia laajasti yl\u00e4vartalosta. \u201dLeikattiin rajusti, oikea kainalo auki, olkanivelest\u00e4 lihakset pois ja rinta pois. Sitten annettiin vahvaa s\u00e4dehoitoa. S\u00e4dehoidon takia solisluun luusto on muuttunut reik\u00e4iseksi\u201d, Sairanen sanoo. \u201dTapettiin kerta kaikkiaan sy\u00f6p\u00e4solut, mutta samalla tuhoutui paljon muutakin.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Vuodesta 1978 olkap\u00e4\u00e4 on ollut toimeton ja k\u00e4si roikkunut velttona. Vain sormia voi v\u00e4h\u00e4n liikutella. Viime aikoina k\u00e4sivarresta on alkanut tihkua kudosnesteit\u00e4, jonka vuoksi Sairanen saa k\u00e4sivarteen lymfahoitoa joka keskiviikko tultuaan kuntosalilta.<\/p>\n\n\n\n

Nykyiset l\u00e4\u00e4k\u00e4rit pit\u00e4v\u00e4t tehtyj\u00e4 toimenpiteit\u00e4 hoitovirhein\u00e4. \u201dOnhan t\u00e4m\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mennyt, yhdell\u00e4kin k\u00e4dell\u00e4 oppii helposti tekem\u00e4\u00e4n kaikkea.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dPakkohan tietotekniikkaa on k\u00e4ytt\u00e4\u00e4\u201d<\/strong>
Evi Sairanen asuu yksin kerrostalon alimmassa kerroksessa Kausalan keskustassa. Muisti pelaa ter\u00e4v\u00e4sti ja puhe pulppuaa eloisasti. Mutta yksin h\u00e4n ei j\u00e4\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 on paljon tuttuja, hyvi\u00e4 naapureita ja sisko samalla kyl\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Sairanen k\u00e4y seurakunnan ja perinneyhdistysten tilaisuuksissa ja kotihartauksissa. Iitin kirkkoherra Mikko Pelkonen<\/strong> j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kodissaan hartauksia. Niiss\u00e4 ker\u00e4t\u00e4\u00e4n kolehtia paikallisen Perheniemen kansanopiston hyv\u00e4ksi. Sairanen haluaa tukea hanketta nuorten koulutuksen hyv\u00e4ksi. Papin vaimo Marja Pelkonen<\/strong> on Sairasen sairaanhoitaja terveyskeskuksessa. \u201dH\u00e4n k\u00e4vi 100-vuotissyntym\u00e4p\u00e4ivill\u00e4ni 16.1.2025. Hoitajia tuli my\u00f6s tiskaamaan kahvikuppeja. N\u00e4in hieno paikka t\u00e4m\u00e4 Kausala on. Kenen muun syntt\u00e4reille tulee sairaanhoitaja?” <\/p>\n\n\n\n

Toisinaan Sairanen tapaa Haminassa poikiaan, lapsenlapsiaan ja n\u00e4iden lapsia sek\u00e4 entist\u00e4 ty\u00f6toveriaan.<\/p>\n\n\n\n

Satavuotias hallitsee my\u00f6s tietotekniikan. H\u00e4n ottaa kuvia k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja jakaa niit\u00e4 WhatsAppilla, tekstiviestein\u00e4 tai s\u00e4hk\u00f6postilla. Toimittajankin n\u00e4yt\u00f6ille kilahtaa h\u00e4nelt\u00e4 aineistoa. \u201dPakkohan tietotekniikkaa on k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, jotta voi el\u00e4\u00e4 nyky-yhteiskunnassa.”<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Evi Sairanen halusi l\u00e4hte\u00e4 antamaan haastattelua Kausalan ABC-asemalle. \u201dK\u00e4yn siell\u00e4 aina
kun saan kyydin\u201d, h\u00e4n sanoo.
KUVA SAKARI SARKIMAA<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Arki sujuu h\u00e4nen mukaansa hyvin. H\u00e4n laittaa ruokansa sek\u00e4 pesee pyykkins\u00e4 ja itsens\u00e4. \u201dEi niiss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ongelmaa ole.\u201d P\u00e4ij\u00e4t-H\u00e4meen hyvinvointialueelta k\u00e4y siivooja kerran kuussa. Samasta paikasta h\u00e4n saa my\u00f6s veteraanien ruokaseteleit\u00e4. Muuta kodinhoitoa h\u00e4n ei kaipaa.<\/p>\n\n\n\n

\u201dL\u00e4\u00e4kkeet osaan ottaa itse. Niin kauan, kuin p\u00e4\u00e4 pelaa, tulen hyvin toimeen. Eri asia on, jos tulee muistih\u00e4iri\u00f6 tai aivoverenvuoto\u201d, h\u00e4n pohtii. Kahdella siskolla on ollut muistisairaus. \u201d\u2019Ei sinulle en\u00e4\u00e4 tule muistih\u00e4iri\u00f6t\u00e4, olet siihen jo liian vanha, l\u00e4\u00e4k\u00e4rit sanovat\u2019\u201d, h\u00e4n naurahtaa.<\/p>\n\n\n\n

Mielell\u00e4\u00e4n Sairanen k\u00e4y my\u00f6s ulkona sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 lounaskupongeilla. Aina kun huvittaa ja saa kyydin. Haastattelunkin h\u00e4n haluaa antaa lounasaikaan ABC:ll\u00e4. Se on h\u00e4nen kantapaikkansa. Sairanen seuraa aktiivisesti uutisia ja ottaa niihin kantaa. Haastattelun j\u00e4lkeen h\u00e4n nappaa aseman tuulikaapista p\u00e4iv\u00e4n lehden ja alkaa lukea heti autossa.<\/p>\n\n\n\n

Kahdesti leski<\/strong>
Evi Sairasella on ollut kaksi suurta rakkautta. \u201dOlen j\u00e4\u00e4nyt leskeksi kahdesti 30 vuoden v\u00e4lein, valitettavasti.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen rakkaus oli Sakari Sairanen<\/strong>. Avioliittoa kesti 45 vuotta. Kihlakuva otettiin Haminan raatihuoneen torilla 1948 ja h\u00e4it\u00e4 vietettiin seuraavana syksyn\u00e4. Heille syntyi kaksi poikaa, Jukka<\/strong> ja Ilkka<\/strong>. Lapsenlapsenlapsia on viisi. Tai oikeastaan kahdeksan. Toisen pojan ensimm\u00e4isell\u00e4 vaimolla oli kolmivuotias poika n\u00e4iden menness\u00e4 naimisiin. Nyt t\u00e4ll\u00e4 on jo kolme lasta. \u201dPid\u00e4n heit\u00e4kin lapsenlapsenlapsinani, tulemme hyvin juttuun\u201d.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Kihlapari Evi Kauppila ja Sakari Sairanen kuvattiin Haminan raatihuoneen torilla 1948.
KUVA EVI SAIRASEN ARKISTO<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Huolintaliikkeiss\u00e4 Suomessa ja Keski-Euroopassa laivarahdeista vastannut Sakari Sairanen kuoli 68 vuotiaana 1992. H\u00e4n sairasti Parkinsonin tautia 18 vuotta. Kolme viimeist\u00e4 vuotta mies joutui makaamaan sairaalassa.<\/p>\n\n\n\n

Evi Sairanen muutti rivitaloon sairaalan viereen, jotta pystyi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 miest\u00e4\u00e4n. Jos h\u00e4n istui liian pitk\u00e4\u00e4n, h\u00e4n meni pian tajuttomaksi. Nyt poika asuu samassa rivitalossa.<\/p>\n\n\n\n

Toinen rakkaus k\u00e4veli vastaan muutama vuosi miehen kuoleman j\u00e4lkeen, 1994. Mies oli armeijan teht\u00e4vist\u00e4 el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4nyt, leskirouvaa 14 vuotta nuorempi Osmo Vauhkonen<\/strong>. Molemmat toimivat eri syd\u00e4nyhdistyksiss\u00e4 vastuuteht\u00e4viss\u00e4. Syd\u00e4nliitto yhdisti heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Portugalissa 15 talvea<\/strong>
Vauhkosen kanssa Evi Sairanen sai toisen, vauhdikkaan el\u00e4m\u00e4n, jota kesti l\u00e4hes 30 vuotta. Toisen kerran h\u00e4n j\u00e4i leskeksi kaksi vuotta sitten avoliitostaan.<\/p>\n\n\n\n

Uusi pariskunta alkoi matkustella. Tuttavien houkuttelemina heist\u00e4 tuli karavaanareita. He ajoivat 15 vuoden ajan talveksi Portugaliin. Pari asui asuntoautossaan leirint\u00e4alueilla ja siirtyi talven mittaan Portugalissa pikkuhiljaa pohjoisesta etel\u00e4mm\u00e4ksi. Meno- ja paluumatka kesti toista kuukautta. Pariskunta ajoi siksakkia Euroopassa tapaamassa eri maissa asuvia tuttuja. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Ruotsissa sukulaisten luona kului monta viikkoa.<\/p>\n\n\n\n

Sairanen sai viimeisell\u00e4 matkalla keuhkokuumeen ja makasi Ruotsissa viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sairaalassa. \u201dSiit\u00e4kin selvisin. Syd\u00e4men vajaatoiminnan takia lopetettiin matkailu 2010. Karavaanariyst\u00e4vi\u00e4 k\u00e4y yh\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Evi Sairanen j\u00e4i 60-vuotiaana el\u00e4kkeelle jo 1985. H\u00e4n peri enoltaan Miehikk\u00e4l\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4palstan, jota hoiti siskonsa ja t\u00e4m\u00e4n miehen kanssa joka kes\u00e4. Osmo Vauhkonen ly\u00f6tt\u00e4ytyi mets\u00e4t\u00f6ihin mukaan seurustelun alusta alkaen. He hoitivat mets\u00e4\u00e4 aina kun tulivat Portugalista.<\/p>\n\n\n\n

Vauhkonen siunattiin hautaan kaksi vuotta sitten 84-vuotiaana. H\u00e4n oli sairaalassa vain kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kuolinsyyksi todettiin pes\u00e4kkeellinen keuhkokuume.<\/p>\n\n\n\n

Sinnik\u00e4s sotaorpo<\/strong>
Evi Sairanen on luovinut eteenp\u00e4in kuin ihmeen kaupalla. Sotaorpo on selvinnyt usein kuin rimaa hipoen aina el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 uudelle tasolle. H\u00e4nt\u00e4 ovat auttaneet hyv\u00e4t verkostot ja \u00e4iti, mutta ennen kaikkea sinnikkyys, ter\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4 sek\u00e4 oppimisen ja yritt\u00e4misen halu.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4lirauhan aikana tytt\u00f6 k\u00e4vi rippikoulun. Jatkosodan aikana h\u00e4n oli 16-vuotiaana jo ty\u00f6velvollinen. H\u00e4n palveli lottana Taarinvuoren ilmavalvontatornissa \u00f6isin ja palveli p\u00e4ivisin toimistossa.<\/p>\n\n\n\n

Myrskyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 luokkakaveri Saara Kauppila<\/strong> kuoli 18-vuotiaana ilmavalvontatorniin salaman iskusta 28.6.1942. Salaman iskiess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan valvontavuorossa oli lotta Liisa Jokimies<\/strong>. Kauppila haudattiin Miehikk\u00e4l\u00e4n sankarihautausmaalle. Jokimies vammautui pudotessaan tornista ja k\u00e4vi kuntoutuksessa Kaunialan sotavammasairaalassa. H\u00e4nen hautansa on Haminassa. Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Terttu Ravi <\/strong>on hankkinut Lotta Sv\u00e4rd – hautareliefin molempien hautakiviin.<\/p>\n\n\n\n

\u201dVihollinen ei osunut meihin, mutta ukkonen tappoi h\u00e4net\u201d, Sairanen toteaa.<\/p>\n\n\n\n

Evakkoon karjan kanssa<\/strong>
Jatkosodan alettua Kauppilan perhe joutui l\u00e4htem\u00e4\u00e4n evakkoon Elim\u00e4elle juhannuksena 1941, koska vihollinen ampui jo parinkymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 S\u00e4kkij\u00e4rvelt\u00e4. Karja otettiin mukaan.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4iti ja nuoremmat lapset saivat autokyydin. Kaksi vanhempaa lasta ajoi lehmi\u00e4. Matkaa oli yli 80 kilometri\u00e4 Vehkaj\u00e4rven ja Anjalan kautta. K\u00e4vely k\u00e4vi hitaasti, vaikka mukana oli my\u00f6s hevosia rattaineen. Lehmipaimenet y\u00f6pyiv\u00e4t ladoissa ja saivat taloista ruokaa. \u201dOnneksi oli kes\u00e4. Piti rukoilla, ett\u00e4 lehmille l\u00f6ytyisi ruokaa matkan varrella.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Lehm\u00e4t piti my\u00f6s lyps\u00e4\u00e4. Sairanen oli oppinut lyps\u00e4m\u00e4\u00e4n is\u00e4n kanssa jo yhdeks\u00e4nvuotiaana, kun \u00e4iti oli sairaalassa pari kertaa. \u201dEhk\u00e4 me joimme sen maidon ja veimme taloihin, joista saatiin ruokaa\u201d, Sairanen muistelee.<\/p>\n\n\n\n

Karjanajajat saivat palata kotiin maat\u00f6ihin jo parin viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4. V\u00e4lirauhan aikana kylvetty sato piti korjata. Hein\u00e4 oli kasvanut jo pitk\u00e4ksi. Paluumatka sujui nopeasti polkupy\u00f6rill\u00e4 hevosen kanssa, kun lehmi\u00e4 ei ollut mukana. Ne j\u00e4iv\u00e4t evakkotaloon. Kun taistelut siirtyiv\u00e4t kauemmas, muu perhe palasi karjoineen kotiin.<\/p>\n\n\n\n

Koti oli kunnossa, mutta omaisuusvaihdon takia siirtynyt sukulaisille. Talkooty\u00f6n avulla heille
rakennettiin uusi talo ja navetta vuonna 1942. Uusi evakkomatka koitti viel\u00e4 junalla Paimioon. \u201dSilloin sai liikkua vain nimismiehen luvalla. Min\u00e4 k\u00e4vin hakemassa pikkusiskoni kotiin Paimiosta evakkoperheest\u00e4. Minulla oli lupalappu, mutta pikkusiskoilla ei. Onneksi heit\u00e4 ei tarkistettu junassa. Haminasta mentiin kuorma-autolla Virojoelle, josta sain hevoskyydin Miehikk\u00e4l\u00e4\u00e4n\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Armeijaa oli majoitettu Kauppilan pihaan. Sinne oli j\u00e4\u00e4nyt sotatarvikkeita, jotka kiinnostivat pikkupoikia. Veli l\u00f6ysi kranaatin ja toi sen keitti\u00f6\u00f6n. Siell\u00e4 se r\u00e4j\u00e4hti h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4. \u201dVasen k\u00e4mmen levisi pitkin seini\u00e4. Pikkusisko sai pienen osuman jalkaansa\u201d, Sairanen kertoo. Poika vietiin hevosella Virojoelle ja sielt\u00e4 autolla Kotkan sairaalaan. H\u00e4n opiskeli my\u00f6hemmin ammattikoulun pohjalta arkkitehdiksi ja sai sittemmin sotainvalidin aseman. \u201dOli ihme, ett\u00e4 h\u00e4n selvisi hengiss\u00e4\u201d, sisko sanoo.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4iti oli Evi Sairasen mukaan monitoimi-ihminen. H\u00e4n kuului kirkkokuoroon, hoiti sota-aikana lapset, kodin, karjan, maalaistalon ty\u00f6t sek\u00e4 leipoi ja kokkasi. H\u00e4n my\u00f6s kahvitti Saivikkalan Kiiston ja sen tanssilavan tapahtumia. Lava kiinnosti my\u00f6s pikkupoikia. \u201dIs\u00e4 joutui usein hakemaan sinne karanneita pikkuvelji\u00e4ni kotiin\u201d, Sairanen kertoo.<\/p>\n\n\n\n

Tanssilava oli Taarinvuoren ilmavalvontatornin vieress\u00e4, jossa Sairanen toimi lottana. My\u00f6hemmin lava ja Kiiston m\u00f6kki rakennettiin eri paikkaan, Myllylammen rannalle. \u201dLavan muusikot ja laulajat vierailivat meill\u00e4 usein, muun muassa Olavi Virta<\/strong> j\u00e4i mieleen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Nyky\u00e4\u00e4n ilmavalvontatornin paikalla on muistolaatta. Nimimerkki Willimies<\/em> kertoo blogissaan, ett\u00e4 laatta on kiinnitetty maanomistaja Jukka Taarin<\/strong> paikalle tuomaan kivenmurikkaan 5.9.2009. Aloitteen ilmavalvontatornien muistolaatoista teki Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Terttu Ravi. Muistomerkin valmistelussa avusti taiteilija Veijo Huopainen<\/strong>. Taarinvuoren lis\u00e4ksi ilmavalvontatornien muistolaattoja on kiinnitetty Miehikk\u00e4l\u00e4ss\u00e4 Hurttalan Haasianvuorelle ja Muurolan Myllyvuorelle sek\u00e4 Virolahden Nopalaan ja Lakakalliolle.<\/p>\n\n\n\n

Pappilan tuki avasi koulutien<\/strong>
Miehikk\u00e4l\u00e4n pappila oli t\u00e4rke\u00e4 Kauppilan perheelle. Kirkkoherra Lauri Rautaj\u00e4rvi<\/strong> kastoi ja vihki Sairasen. Rautaj\u00e4rvi toimi virassaan 36 vuotta. \u201dH\u00e4n tuli Haminaan varta vasten vihkim\u00e4\u00e4n minut\u201d, Sairanen toteaa.<\/p>\n\n\n\n

Pappila avitti nuorta tytt\u00f6\u00e4 my\u00f6s aikanaan koulutielle. Toimelias ruustinna ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Hilja Rautaj\u00e4rvi<\/strong> tarjosi eteville lapsille keskikoulun perusopetusta. H\u00e4n palkkasi ylioppilastyt\u00f6n pit\u00e4m\u00e4\u00e4n keskikoulun kursseja luokkahuoneeksi muutetussa pappilan leivintuvassa. Evi Kauppila p\u00e4\u00e4si pieneen lapsiryhm\u00e4\u00e4n mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Puolen vuoden j\u00e4lkeen pappilassa keksittiin, ett\u00e4 tytt\u00f6 voisi pyrki\u00e4 Anna Tapion edellisen\u00e4 vuonna perustamaan Aitoon kotitalouskeskikouluun P\u00e4lk\u00e4neelle. Valtio kustansi siell\u00e4 sotaorpojen koulutuksen. Kyseess\u00e4 oli tytt\u00f6jen sis\u00e4oppilaitos. <\/p>\n\n\n\n

Sairanen aloitti Aitoon koulun kesken lukuvuoden tammikuussa 1942 ja sai sen loppuun 1945. H\u00e4n arvelee, ett\u00e4 pappila my\u00f6s maksoi joitakin kouluun liittyneit\u00e4 kuluja. \u201dOlisin voinut jatkaa sielt\u00e4 kotitalousopettajaksi, mutta se ei kiinnostanut. Halusin lukioon.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Maitorahoilla ylioppilaaksi<\/strong>
Leski\u00e4iti oli valmis kouluttamaan ter\u00e4v\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4 ylioppilaaksi vaikka maitorahoilla. Haminan lukioon h\u00e4n p\u00e4\u00e4si koulutodistuksen perusteella seuraavana syksyn\u00e4. Pulmana vain oli, miss\u00e4 asua. T\u00e4ss\u00e4kin auttoivat \u00e4idin suhteet.<\/p>\n\n\n\n

Evi Sairanen p\u00e4\u00e4si asumaan Haminan Pit\u00e4j\u00e4nsaaressa isoon hirsitaloon Lautalan pariskunnan luokse. My\u00f6hemmin huoneistoon asettui kolme h\u00e4nen sisarustaan keskikoulun opintoja varten. \u201dHeid\u00e4n piti lukea ven\u00e4j\u00e4\u00e4. Minun ei tarvinnut, koska olin silloin jo Aitoossa\u201d, Sairanen kertoo. Kyseess\u00e4 oli vuosina 1944\u20131947 Suomessa toimineen valvontakomission m\u00e4\u00e4r\u00e4ys. \u201dRajakaupunki Haminan keskikoulussa oli pakko opiskella ven\u00e4j\u00e4\u00e4. Kaikki sit\u00e4 kyll\u00e4 vastustivat\u201d.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Evi Sairasen koulukortteerein is\u00e4nt\u00e4perhe 1930-luvulla Haminan Pit\u00e4j\u00e4nsaaressa. Edess\u00e4
Irja Lautala (vas.), Sakarin t\u00e4ti sek\u00e4 Sakarin isovanhemmat Aina Lautala ja Robert Lautala. Takana Sakarin is\u00e4 Urho Sairanen (vas.), \u00e4iti Elin Sairanen, o.s. Lautala ja Sakari Sairanen. KUVA EVI SAIRASEN ARKISTO<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pit\u00e4j\u00e4nsaari on noin 22 hehtaarin kokoinen saari Haminan keskustan vieress\u00e4. Kaupungin palkkaamat soutajat kuljettivat ihmisi\u00e4 mantereen ja saaren v\u00e4lisen salmen yli. Moni k\u00e4ytti my\u00f6s omia veneit\u00e4. Silta keskustaan valmistui 1949. \u201dTalvella k\u00e4veltiin j\u00e4\u00e4n reunaa pitkin kouluun\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Perheen is\u00e4nt\u00e4 Robert Lautala<\/strong> oli Haminan s\u00e4hk\u00f6laitoksen johtaja. H\u00e4nen vaimonsa Aina Lautala<\/strong>, kortteerin mamma, piti lapsia hyv\u00e4n\u00e4. Joka ilta h\u00e4n laittoi koululaisille ruokaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Sakari Sairanen, s. 1924 (oik.) oli 20-vuotias jatkosodan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4. Is\u00e4 Urho Sairanen, s.1900, toimi ammattiupseerina Haminassa.
KUVA EVI SAIRASEN ARKISTO<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Saman talon toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 asui perheen v\u00e4vypoika Urho Sairanen <\/strong>vaimonsa, Lautalan tytt\u00e4ren Elinin<\/strong> kanssa. Urho Sairanen rakensi perheelleen lis\u00e4\u00e4 huoneita talon p\u00e4\u00e4tyyn. Heille syntyi ainut lapsi, Sakari 1924. Samanik\u00e4iset nuoret ihastuivat nopeasti toisiinsa. \u201dAsunnon lis\u00e4ksi sain kaupan p\u00e4\u00e4lliseksi aviomiehen\u201d, Evi Sairanen toteaa.<\/p>\n\n\n\n

Et\u00e4opiskellen ylioppilaaksi<\/strong>
Lukiolainen p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 kolmea vuotta h\u00e4n ei istu koulussa, vaan suorittaa sen nopeammin. Niin k\u00e4vikin, mutta monen mutkan kautta. Lukio alkoi vuonna 1945. H\u00e4n oli jo 20-vuotias. Ainoastaan kuudennen luokan h\u00e4n k\u00e4vi normaalisti koulussa. Seitsem\u00e4nnen luokan h\u00e4n luki kotona kes\u00e4loman aikana. Lukio j\u00e4rjesti kes\u00e4kursseja sodasta tulleille pojille, joka olivat j\u00e4tt\u00e4neet lukion kesken. Sairanen p\u00e4\u00e4si siihen porukkaan mukaan. H\u00e4n sai my\u00f6s muuta tukiopetusta t\u00e4tins\u00e4 luona Myllykoskella.<\/p>\n\n\n\n

Sakari Sairanen oli j\u00e4tt\u00e4nyt lukion kesken ja ty\u00f6skenteli konepajalla. H\u00e4n alkoi t\u00f6iden ohella opiskella itsen\u00e4isesti kieli\u00e4 ja pyrki parempiin teht\u00e4viin. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi lopulta vastuullisiin ja kielitaitoa vaativiin huolitsijan teht\u00e4viin. H\u00e4n j\u00e4rjesteli laivarahteja Euroopan eri satamissa. \u201dSakari opetti minullekin kieli\u00e4. Siin\u00e4 v\u00e4limme tiivistyiv\u00e4t.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kun piti aloittaa kahdeksas luokka lukiossa, Sairanen sairastui keuhkosairauteen ja oli sairaalassa muutaman kuukauden. Penkinpainajaisiin asti h\u00e4n sairasti ja opiskeli kotona. Rehtori sanoi, ett\u00e4 tuolla lukemisella ei kannata tulla kirjoituksiin. \u201dEt p\u00e4rj\u00e4isi\u201d, minulle sanottiin. Mutta nuori nainen p\u00e4\u00e4si l\u00e4pi kirjoituksista. Saksasta tuli per\u00e4ti laudatur. Ik\u00e4\u00e4 oli kertynyt jo 22 vuotta sodan viiv\u00e4stysten takia.<\/p>\n\n\n\n

Rutik\u00f6yh\u00e4ll\u00e4 perheell\u00e4 ei ollut varaa kouluttaa tytt\u00f6\u00e4 pidemm\u00e4lle, kun oli muitakin koulutettavia. H\u00e4n on perheens\u00e4 ainut ylioppilas. Ylioppilasmekon kangas saatiin voipaketilla, ja r\u00e4\u00e4t\u00e4li ompeli puvun Virojoella. Mutta samettinen valkolakki oli \u201dt\u00f6rke\u00e4n kallis\u201d. Siksi ostettiin tavallisesta kankaasta tehty pula-ajan lakki, jonka hopeinen lyyra oli kullattu. \u201dN\u00e4in sain keploteltua puvun, lakin ja lyyran.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Lakkiaisten j\u00e4lkeen Sairanen p\u00e4\u00e4si Haminassa suoraan Vehkalahden S\u00e4\u00e4st\u00f6pankkiin t\u00f6ihin. H\u00e4n oli kes\u00e4lomilla ollut t\u00f6iss\u00e4 Miehikk\u00e4l\u00e4n S\u00e4\u00e4st\u00f6pankissa. \u201dSielt\u00e4 suositeltiin minua.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Nuori ylioppilas halusi l\u00e4hte\u00e4 Ruotsiin tervehtim\u00e4\u00e4n sisariaan, mutta ei ollut varaa. Pankinjohtaja lahjoitti h\u00e4nelle kruunuja, joten matka onnistui. T\u00f6iden ohessa h\u00e4n suoritti kauppaopiston kursseja. T\u00e4st\u00e4 urkeni loppuel\u00e4m\u00e4n ura aina pankin kamreeriksi saakka.<\/p>\n\n\n\n

Pankin joustava ty\u00f6aika<\/strong>
Sairasen ty\u00f6paikan pankinjohtaja oli reilu ja joustava. Pantiin pankki kiinni perjantai-iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja l\u00e4hdettiin veneell\u00e4 retkelle. \u201dAsuin pankin vieress\u00e4 ja sain ruokatunnilla jopa k\u00e4yd\u00e4 antamassa tissi\u00e4 lapsille.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Lapsia ja huushollia hoiti \u00e4idin sisko Esteri Tylli<\/strong> koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti. \u201dEtti-t\u00e4ti oli meid\u00e4n hyv\u00e4 kotihenget\u00e4r. Kun Sakari hoiti laivojen lastaushommia ulkomailla, pystyin lent\u00e4m\u00e4\u00e4n lomillani h\u00e4nen luokseen. Lastenhoito oli aina kunnossa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Poika Ilkka Sairanen on tosin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 lasten kannalta j\u00e4rjestelyss\u00e4 oli ongelmiakin. Hoitaja oli isot\u00e4ti, jolla ei ollut omia lapsia. H\u00e4n oli jokseenkin et\u00e4inen, eik\u00e4 osannut pit\u00e4\u00e4 lapsia syliss\u00e4.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Ylioppilas 1947. KUVA EVI SAIRASEN ARKISTO<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Kieliopinnoista ja saksan laudaturista oli Evi Sairaselle hy\u00f6ty\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Vehkalahden s\u00e4\u00e4st\u00f6pankin yst\u00e4vyyspankki oli Saksan Bremerhavenissa. Pankeilla oli vaihtoharjoitteluj\u00e4rjestelm\u00e4. Pankki l\u00e4hetti silloin t\u00e4ll\u00f6in kaksi tytt\u00f6\u00e4 Saksaan oppimaan sik\u00e4l\u00e4isen pankin ty\u00f6tapoja. Vastaavasti sielt\u00e4 tuli kaksi harjoittelijaa Haminaan. \u201dMeit\u00e4 pidettiin siell\u00e4 tosi hyvin. Kerran pankki lenn\u00e4tti meid\u00e4t kahdeksi p\u00e4iv\u00e4ksi Berliiniin. Berliinin muuri oli h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 n\u00e4ky.\u201d<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteit\u00e4<\/strong>
-Kouvolan Sanomat 26.4.2025. Eevi Sairasen haastattelu: \u201dSotien sankareita olivat \u00e4idit\u201d.
-Taarinvuoren ilmavalvontatorni Saivikkalassa:
https:\/\/willimiehenjaljilla.blogspot.com\/2019\/04\/miehikkala-taarinvuoren.html<\/a><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Evi Sairanen, 100, pakkaa Kausalassa jumppavaatteitaan jahurauttaa taksilla salille. Jalkapr\u00e4ssi on h\u00e4nen suosikkilaitteensa. Teksti: Sakari Sarkimaa Evi Sairanen, o.s. Kauppila, tiet\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n ik\u00e4ns\u00e4 salaisuuden.\u201dOlen aina ollut liikkeess\u00e4 lapsesta l\u00e4htien. Ja my\u00f6hemmin ymp\u00e4ri Eurooppaa\u201d, sanoo 40 vuotta sitten el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4nyt pankin kamreeri. \u201dVirallisesti Eevi. Mutta se tuntuu vieraalta. Evi olen aina ollut.” Kaksinkertainen leski asettuu tottuneesti […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[16,14,18,17,13,11],"class_list":["post-485","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen","tag-elamakerrat","tag-evakot","tag-evi-sairanen","tag-henkilokuvat","tag-lotat","tag-talvisota"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/485","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=485"}],"version-history":[{"count":16,"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/485\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":510,"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/485\/revisions\/510"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=485"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=485"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.sukusairanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=485"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}